Hiljainen, vihreä hetki. Housujen takamus märkä, kosteassa sammaleessa kannikoiden kokoinen painauma. Pieni rapina kuuluu suolammen jännittävän asukin, majavan pesän tienoilta. Nuoret mustikan lehdet hellivät keskenkasvuisia sormia, kynsien alla on pinttynyttä tummanvihreää metsän töhnää. Molempien korvien takana kevyessä ilmavirrassa vipattavat metsätähdet, takkuisten hiusten seassa yksi eksynyt suopursun lehti.

Ei ole mitään tekemistä, narisee pikkuinen tyttö likaisissa kumisaappaissa ja paikatuissa vaaleansinisissä pyjamahousuissa. Mene mehtään, iskä sanoo ja jatkaa kynttilänjalkojen sorvaamista. Ja niin mie menin, tuota polkua pikkumäntyjen lomitse, ohi rauhallisen kangasvuokkokankaan, suolammen reunaan istumaan pehmeälle sammaleelle. Katselin sananjalkojen nyppyläistä alapintaa, taskut täynnä lepän pikkuisia käpyjä ja mielikuvittelin.